Kikkelisetä, Gaudi ja Rosvo

Kyllähän tekin kaikki hänet tunnette? Hänet, jolla oli jotakin niin erityistä, että hän halusi näyttää muillekin sen, jonka itse koki niin ihmeelliseksi. Riskit oli tiedossa. Ehkä yleisö ei pystyisikään sulattamaan teosta. Voisi olla, että joku väittäisi häntä vinksahtaneeksi ja hänen taidettaan jumalanpilkaksi tai

Luomisen ja bussinodotuksen tuskaa

Luomisen ja bussinodotuksen tuskaa

sopimattomaksi sekoiluksi. Saattaisi olla, että joku jopa kauhistuisi ja kääntyisi pois inhoten. Mutta halu ilmaisuun oli suurempi pelkoa. Saman riskin toteuttaa itseään vastaanotosta huolimatta, ottivat sekä mosaiikkiarkkitehtien kuningas, Gaudi, että lenkkipolkujen harmaatakkinen hiippari, itsensäpaljastelija. Mitä tekemistä näillä kahdella muistoihini painuneella veikkosella on tämän blogipäivityksen kanssa? Sen saat tietää, jos sylkäiset hartiasi yli, pyörit kolme kertaa ympäri ja luet tekstin loppuun.

Minä kohtasin ystävämme kikkelisedän talvisena sunnuntai-iltana vuonna 1992. Istuin lankkupenkillä Rantakylän luistinradan reunalla. Olin juuri naruttanut luistimet jalastani, kun huomasin että pukukopin vierustalla seisoi harmaa hahmo. Tarkensin katsettani ja huomasin, että jotakin olennaista puuttui. Nimittäin vaatteet.

Syysvaloa

Syysvaloa

 

IMG_5436

Koppiin nojaileva viiksekäs miekkonen oli kyllä muistanut pukea päälleen beigen Pulttibois-tyylisen puolipitkän takin (juuri sen, jota kutsutaan itsensäpaljastelijan takiksi.) mutta muut vaatteet olivat unohtuneet. Siinä hän seisoi hievahtamatta ja toljotti minua jähmettyneenä kuin kalatiskin kirjolohi. Sukukalleudet roikkuivat surkeana nippuna karvaisten koipien välissä. Tekemättä tarkempia havaintoja, keräsin luistimet, suojat ja lapaset käsiini ja pingoin hädissäni kotiin. Illalla soitettiin poliisille. Seuraava kohtaaminen tapahtui Barcelonassa 20 vuotta myöhemmin. Istuin aamukahvilla, kun tämä mastotaiteilija purjehti ohitseni avonainen aamutakki tuulessa liehottaen. Sen koomin en olekaan häntä tavannut. Mutta aina silloin tällöin joku tapaa. Lenkkipolun puiden varjossa, parkkipaikalla tai jossain aivan yllätyksellisessä maisemassa.

21 vuotta myöhemmin istun suihkunraikkaana olkkarissa. Argentiinalainen

Vahtikissa

Vahtikissa

televisio, tuo homoerectuksen aikainen viihdelaatikko, esittää dokumenttia pornoelokuvien ohjaajasta, paksusta kikkarapäisestä äijästä jonka itseilmaisu keskittyy juuri näihin itsensäpaljastelijoihin. Olen viettänyt päivän kerrosta ylempänä sijaitsevan asunnon remonttipuuhissa. Tällä kertaa oma tarpeeni luoda jotain silmää miellyttävää ja sukellella estetiikan vesissä on johtanut minut uudenlaiseen työtehtävään. Työsopparissa lukee: Rakenna kylpyhuoneeseen mosaiikkiseinä. Olen hahmotellut olevani käytännönhommissa yhtä kätevä kuin porsas pitsinnypläyksessä, mutta jostain syystä olen ottanut tehtävän vastaan. Netistä löydän ohjeet aloittelijoille: On viisainta aloittaa mosaiikkitöiden tekeminen rakentamalla esimerkiksi valokuvakehys.

IMG_5323Työn ensimmäinen osio sujuu kohtalaisen mutkattomasti. Hommaan sinisiä, turkooseja ja valkoisia laattoja komppaamaan käytössäni olevia likaisia cafe con lechen värisiä laattoja. Mittaan ja sommittelen, piirrän seinät lattialle ja paukutan vasaralla sata yksi laattaa pirstaleiksi. Heittelen pirstaleet kauniiksi asetelmaksi kuin Gaudi konsanaan, ja muutamassa päivässä lattialle on syntynyt kymmenestä tuhannesta ja yhdestä pirstaleesta rakennettu merikieppi. Taustalla soi klassinen musiikki ja kaikki on sen verran harmoonista, että kodin kuvalehti saa tulla tekemään reportaasin kylppäreiden uudesta kuningattaresta. Tyytyväisenä työhöni siirryn vaiheeseen kaksi: Kameli on rakennettu, on aika ratsastaa. Tarkoitus on siirtää nuo pirstaleet kauniiksi muodostelmaksi seinälle. Kiipeän kamelin selkään ja silloin se katkeaa.

Kahvitauko

Kahvitauko

Juuri silloin radiolähetyksen juontaja vaihtuu. Ilmoille kajahtaa Beethovenin viides. (kokeiles huvikseen suorittaa mikä tahansa työtehtävä tämän musiikin säestyksellä. Puurosi palaa varmasti pohjaan ja örkin nuoli lävistää vatsalaukkusi ennen kuin pääset takaisin Kontuun.) Lätkin laastia seinään ja alan yksi kerrallaan kiikuttaa pirstaleita seinälle. Tajuan hyvin nopeasti, että aivosoluni eivät saa operoitua teosta seinälle samanlaisena kuin sen näen lattialla. Koska olen suomalainen, jatkan yrittämistä kaksi tuntia. Tuntuu mahdottomalta luopua suunnitelmasta ja asetella pirstaleet hieman erilaisiin kulmiin.

Aivoni jankkaavat, että muodon täytyy säilyä, ja palojen on kiivettävä seinään kuten ne ovat lattialla tai merikieppi on mennyttä. Isompi leijona yrittää vinkata, että kuva säilyy vaikkeivat palaset olisikaan millileen samoilla paikoilla. Itkua vääntäen yritän ja yritän. Otan kuvia rakennelmasta, kuskaan pirstaleita edestakaisin ja kuulen kuinka Gaudi pyörii haudassaan niin, että kaikki Barcelonan mosaiikit helisevät. Pelkään, että työstä tulee kammottava ja talon tuleva asukki kerää kamppeensa, poistuu paikalta ja soittaa poliisin. Epätoivoisimmalla hetkellä muistan vanhan ystäväni Jordin vinkin silloin, kun yritin samalla suomalaisella apinanraivolla puhua virheetöntä espanjaa. Ota rennosti, ota kalja.

IMG_5305

Yhteistyötä

Laastitahrojen peitossa laskeudun alakerran kiinalaisten ruokakauppaan ja ostan ison pullollisen olutta. (Ne jotka tarkemmin juopottelukulttuurini tuntevat, tietävät, etten ole puoleentoista vuoteen koskenut alkoholipitoisiin nesteisiin.) Joka tapauksessa muovikupillinen lämmintä olutta tekee tehtävänsä. Kippaan mukin kitusiini, piirrän vinhan merikiepin seinälle, ja unohdan millaista kielioppia se noudatti lattialla. Pirstaleet kiipeävät seinälle kuin itsestään ja elämä alkaa helpottaa. Ehkä en käytä tätä reseptiä työtä jatkaessani, mutta myönnettävä on, että aivot ovat toisinaan hommissa lähinnä tiellä. Kuin apina, joka esti itseään kiipeämästä puuhun, koska hän päätteli tarvitsevansa tikapuut.

Luomistyön äärellä tarvitsee sopivassa suhteessa tarkkaavaisuutta, kykyä arvioida työn tuloksia sekä tietynlaisen suuntaa-antavan suunnitelmat. Mutta erityisesti tarvitsee luottamusta tuntemattomaan. Määränpää ja lopputulos ovat aina jossakin määrin arvaamattomia, mutta hyväksyttäviä silloin, kun ei juutu ajatukseen tietystä muodosta, jota on pakko noudattaa. Parhaimmillaan lopputulos yllättää tekijänsä ja onnistuu samalla opettamaan hänelle jotakin uutta. Merikieppikin, ottaessaan uutta muotoa, saattaa tuoda tuntemattomia kaloja tullessaan.

Olen aaltojen murtaja

Olen aaltojen murtaja

En tiedä, väänsikö Gaudi itkua Park Guelliä rakennellessaan vai oliko hän nauttinut oluensa ja työskenteli kevein mielin luottaen siihen, että se, mikä jossakin vaiheessa näytti järkyttävältä kaaokselta, muuttuisi lopulta sellaiseksi ihmeeksi, jota ihmiset tulisivat katsomaan kaukaa. Joka oli tuottanut iloa luojalleen ja tuottaisi sitä myös katsojilleen. Uskon, että hän ei murehtinut työn ollessa puolitiessä, vaan luotti siihen, että valmista tulisi, oli lopputulos enemmän tai vähemmän yllättävä. Esityksensä loppuun saattoi myös rantakyläläinen itsensäpaljastelija, tarina ei kerro, oliko hän enemmän huolissaan vai ylpeyttä esityksensä lopputuloksesta. Tarve meillä kaikilla kolmella oli yhteinen. Saada paketti valmiiksi ja sitten jakoon. Että muutkin voisivat jakaa visiomme kanssamme.

Maan alla kulkee juna

Maan alla kulkee juna

 

Seuraavana päivänä teatteritreenien jälkeen kohtaan toisenlaisen sedän tarpeineen. Pienellä poikkikadulla tallustaessani huomaan, että lähestyvä äijä piilottelee vaatteiden alla jotakin, jonka hän pian aikoo paljastaa. Arvaan kaksi kertaa ja toinen osuu oikeaan. Katson ensin luihukkia ja sitten veistä, joka osoittaa otsikkooni. Rahaa, kiitos. Tuijotan hölmistyneenä ehtimättä reagoida mitenkään, enkä tiedä mikä jumalallinen väliintulo tapahtuu, mutta miekkonen laskee veitsen alas ja alkaa perääntyä todeten: Ei tosi, ei tosi. Rahat säästyvät ja henkikultakin, mutta jatkossa tiedän kulkea isoa katua palatessani kotiin.

Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: