Kahdet kastuneet kasvot

Ikkunalauta ja tuleva kukka

Ikkunalauta ja tuleva kukka

Sunnuntai-illan rauhallinen kotihetki. Sade on vihdoinkin lakannut ja tähtikirkas taivas aukenee kaupungin yllä. Alakerran naapurissa asuva personal trainer käristää sipulia iltapalakseen. Minä olen käynyt ruokakaupassa, paistanut kasan lettuja ja syönyt vatsani pinkeäksi palloksi. Pallot tuntuvat olevan pinkeällä myös muissa taloissa, joissa tuijotetaan tänään jalkapalloa.

River ja Boca ottavat mittaa toisistaan ja maalit voi helposti laskea telkkaria avaamatta. Kun verkko heilahtaa, ryntäävät inchat eli paikalliset jalisfanit parvekkeilleen ja mylvivät ilmoille jotakin, joka etäisesti muistuttaa testosteronihöyryisen latinoespanjan ja Skansenin eläintarhan mölyapinoiden kirkunan sekoitusta: A la concha de su madre, kuuluu viereiseltä parvekkeelta. (Paikalliset voimailmaukset ovat sen verran törkyisiä, että jätän ne suomentamatta.) Jos ei tietäisi, mitä tapahtuu, voisi metelin perusteella päätellä nuijasodan syttyneen. (Usein sellaisia syttyykin otteluiden jälkeen, jos eri joukkueiden fanit sattuvat vahingossa samaan bussiin.)
Perjantaina käyn seuraamassa suomen kielen tuntia ruotsalaisten talolla keskustassa. Opettajana toimii neljänkymmentä vuotta takaperin Pohjanmaalta Argentiinaan siirtynyt vanhempi karismaattinen herrasmies, johon Argentiinassa vietetyt vuodet ovat jättäneet tuntuvan latinovivahteen. (Pohjalainen latino, voitteko kuvitella, mikä lyömätön yhdistelmä!) Aloittelijaryhmän kanssa käymme läpi Suomen kieliset aakkoset. Pekka alkaa peellä ja siinä on kaksi koota, Petturi on espanjaksi traitor ja se äännetään kahdella teellä. Pet-turi, pet-turi, pet-turi! Hokevat kirkassilmäiset suomen opiskelijat. He oppivat myöskin sanomaan sauvoa, tuoni, soma ja mirri. Edistyneemmät osaavat kertoa asuvansa Buenos airesissa kerrostalossa, valoisassa asunnossa, jossa on suuret suuret ikkunat.

DSCN2775

29 vie melkein kotiovelle

29 vie melkein kotiovelle

Suomalaisesta kulttuurista opimme tunnilla myös sen, että jos suomalaista haluaa loukata, kannattaa vihjata hänen olevan vajaaälyinen. Kuulemme myös maamme koulusurmista ja huonopalkkaisen opetusalan liiasta naistyövoimasta sekä miehistä, jotka joutuvat käymään oikeissa töissä perheensä elättääkseen. Pyörittelen silmämuniani hölmistyneenä saamastani pohjoisesta kulttuurivalistuksesta ja yritän vaivihkaa vinkata väliin, että siellä pohjoisessa ollaan kuitenkin muutaman askeleen edellä noissa tasa-arvoasioissa ja myöskin asenteet ovat sielläpäin muuttuneet sitten kaksikymmentäluvun. Tunnin päätteeksi vilautan opiskelijoille muutamaa talvista luontokorttia ja kerron, että kotimaassamme on mielestäni  myös upea, ainutlaatuinen puhdas luonto, rikas kulttuurielämä ja muutenkin mukavaa.

Opiskelijoita on paikalla kuusitoista ja heidän motiivinsa oppia haastelemaan suomea ovat moninaiset. Yksi on tavannut oman Pekkansa ja haluaa laittaa vantaalaiselle mielitietylleen rakkausviestit suomeksi (toivotaan, että sanaa Petturi ei tarvitse käyttää tässä tapauksessa). Toinen, pikimustalla silmänsä rajannut nuori neiti on opetellut kaikki Viikatteen biisit ulkoa ja nyt haluaa tietää, mitä tarkoittavat Terva, viina ja hauta. (Tietenkin paikalla on myös yksi Tarja Turuseen rakastunut nuori mies.) Kolmas kertoo, että hän on aikeissa muuttaa Suomeen, jossa ihminen voi rauhassa talsia iltalenkkinsä kotikaupungin hämärässä.

Onpa paikalle tiensä löytänyt myöskin vanhempi herttainen rouva, vaalea ja sinisilmäinen kuin itse kiiltokuvan enkeli. Hän esittelee itsensä espanjaksi, mutta nimi on perinteinen suomalainen. Rouva paljastaa, että hänen äitinsä oli suomalainen, liikunnanopettaja ja naisvoimistelija, mutta sydän kuljetti Atlantin yli Argentiinaan. Rouva tuntee, kuinka suomalaisveri kohisee syvällä hänen suonissaan ja muistaa lauseita, joita äiti hänelle joskus opetti. Ja se pohjoisen kesäyön loputon ihmeellinen valo, siitä tietävät jo kaikki.

Maailman levein katu. Melkein 20 kaistaa. Ylitetään juosten.

Kaistale maailman leveintä katua. Melkein 20 kaistaa. Ylitetään juosten.

Ryhmä viihtyy selvästi hyvin latinohäjyn opissa ja musta huumori tuntuu uppoavan opiskelijoihin kieliopin ohessa. Tunnin päätteeksi kaikki laulamme yhdessä Poj-jat ne raitilla lauleelivat, ja likat luuli urkujen soivan. Seuraavalla viikolla paikalle saapuu kuvausryhmä, joukko hulluja argentiinoja, jotka tekevät dokumenttia toisista vielä hullummista argentiinoista, jotka jostakin syystä ovat valinneet opiskella omituista pohjoista kieltä, jota puhutaan lähinnä yhdessä pienessä maailmankulmassa 14000 kilometrin päässä.

Viikonloppuna vastapäisen talon tädillä on kirpputori eli feria americana eteisessään. Piipahdan kadulta käytävälle jutustelemaan hetken tuon pikkuruisen myyjättären kanssa ja vilkaisen samalla, mitä rekissä roikkuu. Myynnissä tuntuu olevan koko 1980-luku. Valkoinen napamittainen paljettitoppi, nukkumatin takkia muistuttava sininen kauhtana, tähtikuvioinen teepaita, jossa on tahra ja melkoinen rivi amerikkalaisia kehonrakennus vhs-kasetteja. Täti ihastuu, kun kuulee, että olen ulkomaalainen ja sitten valittelee, että Argentiina on hänen mielestään aivan rappiolla koko maa.

Koulukatu

Koulukatu

DSCN2733

katujen nainen ja rumpu bussipysäkillä

Politiikka on kuulema korruptoitunutta, kaduilla saa pelätä sekä laukkunsa että henkensä edestä ja inflaatio ahmii joka päivä palasen peson kulmasta. Julkisen liikenteen maksut nousevat niin, että huimaa, ruoka kallistuu ja kaveri kertoo pillahtaneensa itkuun ostettuaan kolmenkympin kaalin. Ainoa asia, joka tietenkään ei nouse, ovat palkat. Inflaation vauhtia voi helposti laskea, kun muistelee, että vielä muutamia kuukausia sitten euron sai virallisesti seitsemällä pesolla. Nyt siitä on pulitettava reilut kymmenen. Koska pankki säätelee ulkomaisen valuutan ostomääriä, Eurooppaan suuntaavat argentiinot joutuvat ostamaan euronsa ”luolista”, jossa yhdestä eurosta joutuu pulittamaan peräti 14 pesoa. Ja jos menee ensi viikolla, varmasti taas peson enemmän.

Lisäksi viime viikkoja ovat synkistäneet lukuista ryöstöt, joihin kaupunkilaiset ovat nyt kyllästyneet siinä määrin, että ovat ryöstötilanteissa käyneet joukolla rosvon kimppuun. Kotikorttelissa taksiin pelastautunut ryöstäjä on saanut ruutia peräänsä. Ohikulkija on kaivanut aseen taskustaan ja ampunut 26 laukausta rosvon perään. Osuman on saanut vain taksikuski, joka onneksi selviää rytäkästä hengissä. Sen sijaan Rosariossa laukkuvarkaan on käynyt huonommin, naapurit ovat hakanneet 19-vuotiaan pojan hengiltä. Tapauksista käydään kiivasta keskustelua ja pohditaan, kuinka tälläiseen kauheuteen on maassa voitu päätyä ja mitä pitäisi tehdä. Toisaalla ollaan sitä mieltä, että varkaat ansaitsevatkin kuolla, ja siten toimia varoittavana esimerkkinä muille laitapuolen kulkijoilla. Toisaalla taas todetaan, että nyt on ammuttu hyttystä kanuunalla, ja siteerataan perään Gandhia muistaen, että silmä silmästä tekee koko maailmasta sokean. Muuan militanttihenkinen, ulkomaalaisvastainen poliitikko tuntuu käyttävän tilannetta hyväkseen ja alkaa jo tehdä vaalilupauksiaan tulevalle kaudelleen: valvontakamerat jokaiseen kulmaan ja lisää poliisivaltaa kaduille ja kansakunta on pelastettu rikollisuudelta.

Torstaina olen palannut illalla kotiin kaatosateessa. Juoksen bussipysäkille halki pimeiden katujen yrittäen väistellä pisaroita. Täällä kuitenkin sataa aina sellaisessa mittakaavassa, että viiden korttelin matkalla rapakoiden yli loikkija on kastunut läpimäräksi rätiksi. Loikin lammikoissa halki Placa de mayon, ohi mielenosoittajien telttojen, Falklandin sodan uhrien muistoksi pystytettyjen ristien ja Casa rosadan, jonka seinän kello näyttää puoli kymmentä. Bussi kartaa pysäkille ja hyppään kyytiin valuen vettä kuin uitettu merinolammas. Muut matkustajat näyttävät kokeneen samanlaisen kohtalon, joten kaikkia hieman hymyilyttää, kun uusi matkustaja pelastautuu vedenpaisumuksesta bussiin.

DSCN2802

kulmilla

kulmilla

Sade tekee meidät katuja tallaavat ihmiset pienen hetken ajaksi tasa-arvoisiksi. Se kaatuu kaikkien niskaan kysymättä oliko päälläsi Armanin puku vai likaiset verkkarit. Kaikki kaksijalkaiset kipittävät kiireenvilkkaa lähimmän katon alle tai porttikonkiin odottamaan, että taivaan vesiryöppy laantuisi. Eri asia onkin sitten, mitä tapahtuu näille ukkossään yllättämille kanssaeläjille kastumisen jälkeen. Menevätkö he kotiinsa, ottavat kuuman suihkun ja kääriytyvät puhtaanvalkoisen kylpytakin uumeniin? Vai jäävätkö he lainehtivien katujen laidoille puristelemaan petivaatteistaan enimpiä vesiä pois ja sitten asettuvat johonkin varjoon, vettyneelle patjalleen odottamaan unen tuloa.

Keskellä Corrientesin katua seisoo harmaaseen vilttiin kääriytynyt vanha mies. Sadevesi virtaa hänen kasvojensa uurteissa, pisarat putoilevat sakeasta parrasta ja viltin helmat uivat syvällä vesilammikossa. Hän katsoo ohi ajavaa bussia ja minä lasin toisella puolella katson häntä miettien, minne papparainen takkuisen päänsä tänä yönä kallistaa. Avenida Puyrredonin kulmassa alaston nainen seisoo kumarassa reisiään myöten vedessä ja hankaa likaiseen nahkaansa saippuaa. Jos onni käy, hän pääsee livahtamaan iltapesunsa jälkeen pankkiautomaattikoppiin, jonka kivilattialle painaa päänsä ja nukahtaa toivoen, että aamulla aurinko näyttäisi naamansa ja kuivattaisi kaatosateen kastelemat vaatteet.

Kuivuvat tossut

Kuivuvat tossut

Aamuaurinko kuivaa terassin

Aamuaurinko kuivaa terassin

Sade piirtää vesiviiruja bussin ikkunaan ja minä näen ikkunan läpi lainehtivan pimeän kaupungin ja sen tummakulmaisia asukkaita sateenvarjoineen, märkine syyskenkineen, kukin omien ajatustensa sisuksissa kuin pienissä vesikelloissa. Ajattelen, että nämä ovat niitä hetkiä, kuvia, jotka tulen muistamaan sitten, kun olen vanha rouva ja kuulen sateen ropinan mökissäni keskellä suomalaista korpimaisemaa.

Ilta on hiljentynyt yöksi, huligaanit ovat painuneet höyhensaarille huutelemaan Riverin rökitettyä Boca juniorsin tasaisen taistelun päätteeksi. Minä lyön pisteen tekstin perään ja aloitan oman taisteluni itikkaa vastaan. Tietäköön verenimijä, että pohjoisella pallonpuoliskolla niitä läiskitään hengiltä 64 minuutissa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: