Stylistin ja kaatosateen armoilla

Kuluneella viikolla katson peiliin ja sisäinen stylistini murahtaa jotain luokatonta. Olen huomaamattani ajatellut, että henkevyyteni kasvaa, jos hiukset saavat villiintyä kuin Prinsessa Ruususen puutarha. Nyt on kuitenkin aika vaihtelulle. Vihjaan asiasta ystävälle, joka on jo varannut seuraavaksi päiväksi ajan stylistilleen. Enpä muista koskaan istuneeni stylistin penkissä. Jo pidemmän tovin sakset ovat napsuneet kotivessassa ja Prinsessa Ruususen orjantappurapensaikko on elänyt omaa elämäänsä.

Kuka peilistäsi katsoo?

Kuka peilistäsi katsoo?

Keskiviikkona löydän itseni stylistin tuolista. Luihukas viimeistelty nuorimies on kammannut tukkansa sileäksi kuin Heatrown kiitorata. Kulmakarvojaan kohotellen hän pöyhii hiuksiani muutaman kerran ja toteaa: Joo, tää on sammunut lyhty. Yritän vikistä, että mulla on valo tossa sydämen majakassa, yks kerros alempana, mutta mies on jo pyörähtänyt tiehensä ja päättänyt mitä tehdään. Valoa ja loistetta siis luvassa. Anelen, että hiuksiani ei kynittäisi Elton John -tyyliseksi viritelmäksi. Haluan kuitenkin, että lopputulos näyttää luonnolliselta. Muutos tehdään onneksi kevyellä kädellä. Hieman lisää valoa ja vaaleutta, että silmät erottuvat ja yläkerran lamppukin kirkastuu.

Samassa huoneessa istuu kammattavana nuori viihdesarjan näyttelijätär. Entinen moralistipoliitikko on heittänyt lukulaseillaan vesilintua, vaalentanut tukkansa ja sytyttänyt yläkertaan sellaisen discovalon, että näkyy Chileen asti. Stylisti kieputtelee hänen pitkiä kutrejaan korkkiruuveille ja välillä nainen nousee tuolista tekee kierroksen peilin edessä ja kallistelee sekä päätään ja että takapuoltaan. Kun kampaus on valmis, täytyy jo juosta.

Stylisti itse ei koske väriaineisiin. Paikalle saapuu nuorempi nainen, joka laittaa värin tukkaani. Ja sitten saapuu toinen, joka pesee värin pois. Valopesun tekee taas toinen henkilö ja lopulta saksien kanssa saapuu itse herra Heathrow ja naksii hiusteni latvoja niin, että pöllyää. Ja kun homma on valmis, yläkerran lamppu on sytytetty, peilistä katsoo sama nainen kuin edellisinäkin päivinä, mutta tukka tosiaan näyttää valoisammalta. Kymmenen pistettä, herra stylisti. Itse tukka ei juurikaan muutu, mutta asiakas näyttää virkistyshoidon saaneelta.
Kassalla hinnasta saksitaan puolet pois, sillä argentiinattarilla on Naisten kortti, jolla saa alennukset useammista kauneushoitoloista ja kampaamoista. Että he voisivat koko omaisuuttaan menettämättä olla sitä, mitä eräässä paikallisessa shampoomainoksessa julistettiin: Maailman kauneimmat naiset. (Ilokseni huomasin, että kotiäitejäkin virkistetään samalla mielikuvalla: Pastapussissa on kuva pikkupojasta, joka on kirjoittanut seinään tekstin. Mi mama es la mujer mas linda. Äitini on kaikista kaunein nainen.)

Styylikäs polkupyörä

Styylikäs polkupyörä

Pääsiäinen jatkuu ja jatkuu. Argentiinalaiset ottavat vapaaksi reilusti koko viikon ja matkustavat makoilemaan kuka minnekin. Buenos aires rauhoittuu lomapäivien ajaksi silminnähden. Tuntuu kuin jatkumo nimeltä aika olisi hetkeksi katkennut kokonaan. Jo hieman kellastuneet lehdet kieppuvat ilmassa, mutta aurinko lämmittää niin kuin olisi vielä kesä. Kauppojen ovet suljetaan rautahäkkien taakse ja kansa vaeltaa puistoon eväskasseineen, kirjoineen ja viltteineen.

Puiston puihin on kiinnitetty trapetseja, kankaita, renkaita ja muita akrobaattiviritelmiä. Punaisessa kankaassa roikkuu pää alaspäin pitkälettinen tyttö. Koivet sojottavat kohti taivasta ja letti hipoo ruohikkoa. Renkaissa itsensä umpisolmuun taituroi nuori atleetti, ja koko homma näyttää sopivasti sirkukselta. Vieressäni joogaava tyttökaksikko siirtyy hitaasti lähemmäs, ja kun sarja on valmis, he istahtavat viereeni, tyrkkäävät termospullon ja mate-kupin käteeni sanoen: Sä nyt sit jouduit tähän meidän rinkiin. Kaada siis itselles mate. Kaveruksia saapuu lisää ja matea tarjotaan tasaveroisesti kaikille.

Viikonloppuna lastaan haltijat reppuun ja suuntaan markkinoille. Aurinko porottaa sen minkä ehtii. Placa Francialla etuoikeus on vanhoilla artesaaneilla, joilla on kullakin oma vakipaikkansa. Niin sanotut vierailijat saavat paikan, jos tilaa on. Ensin kuitenkin tapahtuu ratsia. Kaikki myytävät tavarat viritetään maahan ja paikalle saapuu vastaava henkilö arvioimaan, että kyse on artesaniasta. 70 % myytävästä tuotteesta täytyy olla tekijän omaa kättenjälkeä. Jos siis ostat muovileppäkertun ja liimaat sen kiveen, olet manualisti, eikä sinun kannata suunnata näille markkinoille. Syyni on tarkka ja askartelijat saavat poistua.

IMG_5274

IMG_5266

Perhosen välilasku

Eräs harmaantunut herra on tuonut laukullisen askartelemiaan paperilennokkeja. Vastaava ei anna armoa, vaan toteaa herran olevan puhdas manualisti, ja lennokkien olevan kaukana artesaniasta. Myyntipaikkaa ei siis liikene. Haltijat hyväksytään myytävien joukkoon, mutta valitettavasti onni ei ole myötä kojun sijainnin suhteen. Uudet tulokkaat sijoitetaan kojuihin, jotka sijaitsevat alhaalla autotien laidassa. Vain harva löytää tiensä sinne. Muutama kokeneempi artesaani pakkaa laukkunsa tokaisten: Me voy a la mierda! Minä pidän peukalon pystyssä iltaan saakka ja rikastun auringonpistoksella. Haudon kärventynyttä päätäni maitopussilla ja haltijat taputtavat olalle muistuttaen, että useimmat alut ovat haastavia, oli kyse uuden kielen oppimisesta, koirankasvatuksesta tai laskuvarjohyppäämisestä. Seuraavana päivänä pystytän kojun toiselle puolelle kaupunkia hieman paremmalla menestyksellä.

Kahden leijonan iltapala

Kahden leijonan iltapala

Olemme taas muuttaneet. Tällä kertaa majapaikkanamme toimii italialaistaustaisen perheen kolmio, jossa asuu lisäksemme taksikuskina työskentelevä isukki ja veljekset. Vastapäisessä asunnossa asustaa isosisko puolisoineen. Näin ollen iltaruoan ääreen kokoontuu kohtalainen suurperhe. Eräänä iltana puhutaan humalassa sattuneista törppäyksistä. Isäpappa kysäisee, joko hän kertoi ensimmäisestä ja viimeisestä humalastaan. Lapset vastaavat yhteen ääneen, että tarina on kuultu noin 80 kertaa. Ja se kuullaan uudelleen. Nuorena miehenä isukki on maistellut liikaa mehuviiniä, mennyt halailemaan villihevosta, kiivennyt sen selkään ja päätynyt melkoisen ilmalennon kautta suoraan piikkipusikkoon.

Jostakin syystä tässä asumuksessa kaikki tuntuvat näkevän painajaisia. Ensimmäisenä yönä herään, kun suurempi leijona huutaa apua unissaan. Seuraavana yönä on minun vuoroni. Unessa taksi ajaa kaulani yli, pää irtoaa ja päädyn arkkuun. Herään kauhuissani. Painajaisten sarja jatkuu, kun zombiet mellastavat naapurihuoneessa. Aamuisin kuitenkin aurinko nousee ja möröt vetäytyvät komeroihin lepäämään seuraavan yön näytöstä varten.

Elämä jatkuu omalla painollaan. Minä ravaan Santelmossa papparaisten opissa milloin opettelemassa silmien liikkeitä, milloin treenaamassa reisilihaksia, milloin pelaamassa näkymättömällä pallolla ja milloin kuulemassa luentoja siitä, kuinka syvä ja ihmeellinen olento onkaan tämä ihminen. Kolmannen vuosikurssin pojat esiintyvät lauantaina. Trikoisiin pukeutuneet lihaskimput esittävät lyhyitä huolella valmistettuja sketsejä työnarkomaniasta, vedenalaisista maisemista, sodasta ja veljeydestä. Kehoilmaisu on sen verran työlästä, että hikipisarat putoilevat taukoamatta poikien nenänpäistä.

Yö kadulla

Yö kadulla

 

Pisaroita putoilee myös taivaasta. Maanantaina sataa niin, että kaupunki tulvii. Metro on suljettu ja kadut lainehtivat. Läheisessä pikkukaupungissa La Platassa vedenpaisumus maksaa ainakin 25 ihmisen hengen. Tulvavesi tunkeutuu kellareihin sekä asuntoihin ja kuljettaa autot parkkipaikoiltaan minne sattuu. Pääkaupunki on niin tukittu asfaltilla, että sadevesi ei löydä tietään maahan, vaan syöksyilee hallitsemattomina virtoina pitkin katuja ja ottaa mukaansa kaiken tielle sattuvan.

Tiistaina sade on laantunut tihkuksi ja teen pitkän kävelyretken. Tallaan keltalehtisten puiden reunustamia katuja, välillä pilkahtelee aurinko ja välillä putoaa muutama sadepisara. Juuri ketään muuta ei ole liikkeellä. Ohitan suljettuja pikkukauppoja, puistoja, kotitaloja ja terasseja, joilla vanhemmat rakastavaiset kilistävät punaviinilasejaan Tämä on yksi asia, josta pidän eniten maailmassa. Puolieksyneen kävelyretket, joilla katu näyttää minne on mentävä. Ja sitten lopulta voi hypätä bussiin, palata takaisin ja vaihtaa jalkaansa kuivat ja lämpimät sukat.IMG_4889 – Kopio

Edellinen artikkeli
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: