Sinusta tulee pelle!

Hyväksyttävä se on. On maaliskuu, valosta ja lähestyvästä kesästä hullaantumisen kuukausi, mutta mulle koittaa syksy. Kaduilla puhaltaa viheliäinen tuuli, joka tunkeutuu ihon läpi syvälle luuytimeen. Ohikulkijat vetelevät kauluksia korkeammalle ja vaaleanpunaiset kukat putoavat lakastuneina puista heidän tallattavikseen. Tästä viileydestä tunnustan haaveilleeni joulukuussa, kun lämpömittari kipusi neljäänviiteen ja sähköt katkesivat useiksi päiviksi. Nyt on helteet elelty ja pakkasukkoa odotellaan.

Tänään olen ostanut kalakaupasta ”merikanan” (uusi harrastukseni on tuntemattomien kalalajien sattumanvarainen ostelu ja valmistus), tapellut voitokkaasti sähköyhtiön tädin kanssa (muistuttaen, että meillä Suomessa on kaikki paremmin) ja sen kunniaksi kipitän Nostalgia-baariin syömään sitruunamuffinssin (joista en muuten koskaan ollut tiennyt pitäväni!) ja juomaan perjantai-illan pitkän maitokahvin. Mukaani lähtee vanha maalitahrainen ja kulmasta teipillä korjattu ystäväni. Sininen hiljainen kaveri, mutta sitäkin taitavampi asettumaan pöydän ääreen ja jakamaan kaikki ajatukset kanssani. Läppäri, paras kahvikaverini näillä kulmilla! Ilta-auringon valo heittää vastapäiseen seinään ja naapuripöydässä käydään argentiinalaisittain kiivasta ihmissuhdekeskustelua.

Seinälintu kertoo salaisuuksiaan sille, joka ehtii kuunnella...

Seinälintu kertoo salaisuuksiaan sille, joka ehtii kuunnella…

Viime viikolla olen palannut Buenos airesiin. Kolme ihanaa viikkoa sitä ennen olen saanut viettää helmikuisessa Suomessa juhlien mummon synttäreitä, ukin synttäreitä, veljen kolmekymppisiä ja elämää, tavaten rakkaita ihmisiä kuullen heidän viisauttaan ja muistaen, miksi he ovatkaan niin rakkaita minulle. Kevättä on ollut jo paljon ilmassa ja lumikellot ovat puskeneet uhkarohkeat päänsä talon seinustan lumipenkanlaidasta. Valo jatkuu pidemmälle iltaan ja linnut riehaantuvat laulamaan. Muistikuviini on painunut luisteluretki vanhempien, kahden Vaakun kanssa. Olemme kiitäneet Linnansaaren jäätietä siniharmassa maisemassa, puikkelehtien saarien väleistä pitkin jäätyneen järvijättiläisen pintaa. (Ajatella, millainen vetinen elämänkirjo on talvilevollaan luistintemme alla!) Tuossa maisemassa on jotakin ihmeellistä. Se tuntuu tyhjentävän ihmisen omasta monimutkaisuudestaan. Oli kesä tai talvi, tämä järvenselkä tekee ainakin minusta tuulenhaistelijan ja taivaanrannantoljottajan, eikä yhtään mitään muuta. Autossa isä tarjoaa sisu-pastillin ja minä otan torkut kuin kuusivuotias.

Jäinen hiljainen polku ja järvi talviunillaan

Jäinen hiljainen polku ja järvi talviunillaan

sama maisema kesällä

sama maisema kesällä

Koulu on alkanut viime viikolla. Papparaiset ovat ottaneet meidät avosylin vastaan, mutta muistaneet huomauttaa, että kesäloma on jättänyt jälkensä. ”Selkeästi lantio on liikkunut, mutta muut ruumiinosat eivät.” Lyhyet harjoitustyömme ovat sotkuisia, sillä kehonhallinta on tiessään, kuulema. Roberto istuu jakkaralla, pitelee päätään ja voivottelee. Luvassa on paljon fyysistä työtän, sillä ilman kunnollista kehonhallintaa olemme kuin uimahyppääjä ilman tikapuita hyppytorniin. Harjoitukset jatkuvat: ”Silmät, pää, kaula, rintakehä… Tajuatko, että pää ja kaula ovat kaksi eri asiaa! ” muistuttaa Roberto, ja tekee kädellään tarkan ampumiseleen kohti onnetonta opiskelijaa. Kuinka paljon pidänkään tuosta happamansuloisesta suuresta taiteilijasta.

Naama hymyyn Pedro, jumppatunti alkaa!

Naama hymyyn Pedro, jumppatunti alkaa!

Pian alkavat myös klovniopinnot. Tuleva maestra, venäläiset sukujuuret omaava mimmi kertoo, että pelleys on sieluntila, jossa toisaalta on mahdollista tulla lapsenkaltaiseksi pällistelijäksi, joka näkee kaiken ihkaensimmäistä kertaa, ja sitten seuraavassa hetkessä nostaa keskisormi pystyyn ja paiskata kaveria mädällä sienellä takaraivoon. Ilveilijät ja klovnit, buffot ja narrit ovat aina toimineet tulkkina jollekin sellaiselle, johon me vakavanaamaiset laukunraahaajat ja kalenteriinraapustajat emme ihan yllä. Suupielet vinossa saattaa turvallisemmin todeta, että heh-hei, valtakunnassahan on kaikki päin persettä, ja itse perse, sekin on epämuodostunut. Jos joku tuosta hermostuu, voi todeta, että sehän oli vain satu! Elä sie kaveri leikistä suutu! Muistan, että yksi lapsuuden suosikkikirjoistani oli ”Sinusta tulee pelle.” Kiitos äiti kirjavalinnasta, nyt se sitten tapahtuu. Argentiina nimittäin tuntuu olevan kaikenlaisten punanenäisten yhteiskuntakriitikkojen luvattu maa.

Punanenistä puheenollen…Tiistaina kauppahallin kahvilassa törmään brittiläiseen vanhaan journalistiin, oluen kanssa lämpimän ystävyyssuhteen solmineeseen äijään, joka puhuu englantia vahvalla aatelisaksentilla ja muistuttaa vaalennettua Mick Jaggeria. Tämän herrasmiesäijän kanssa tarinoimme kahvin mittaisen hetken. Hän kertoo, että suurin osa Santelmon kaupunginosassa myytävästä kuuluisasta antiikista on varastettua. 1800-luvun lopulla Buenos airesiin iski keltakuume ja ihmiset tulivat nopeasti vainoharhaiksi. Varakkaimmat pakkasivat matka-arkkunsa, pötkivät kuka minnekin jättäen jälkeensä kokonaisia asuntoja kattokruunuineen, David-miniatyyreineen ja Euroopasta tuotuihin tammipöytiin. Ystävälliset naapurit löysivät tiensä noihin aarreaittoihin, tyhjensivät asunnot kaikesta maallisesta romusta ja noita ajanpatinoimia rojuja ostavat nyt kolme sukupolvea nuoremmat varakkaat nostalgikot raahatakseen ne takaisin Eurooppaan. Äijää naurattaa. ”Ja sekin lentokone joka katosi! Siellä se rojottaa merenpohjassa kalanruokana, mutta eräät tomppelit eivät sitä löydä!” Kuinka absurdia elämä. Puhumattakaan tästä absurdista kaupungista, johon hukkuu ja katoaa se, joka ei opi löytämään omia reittejään.

Antiikkimarkkinoiden kauhutrio

Antiikkimarkkinoiden kauhutrio

Ja hieman absurdi tekele tuntuu omakin elämäni olevan. Pirstaleinen episodielokuva, jossa kesää seuraa kevät ja kevättä syksy. Jossa yhden kahvikupposen tyhjentää Pyytinvaaran teboililla suomalaisen korpimaiseman laidalla ja toisen 14 miljoonan ihmisen keskittymässä maapallon toisella puolella. Ja tiedän, että siellä ensimmäisellä puolella maapalloa on suurin osa niistä ihmisistä, jotka ovat minulle rakkaita. Pohjoisella, hiljaisella pallonpuoliskolla, tummanvihreiden metsien ja suurten järvenselkien maassa on se maisema, joka on minulle koti. Siellä puhellaan sillä kielellä, jolla minäkin osaan keksiä paskoja vitsejä, kertoa tositarinoita ja keksittyjä ja olla seurassa hiljaa ilman että minua luulaan autistiksi. Kaipaan Suomeen välillä kovastikin. Unessa lupaan ukille, ettei Argentiina pidättele minua kymmentä vuotta pidempään. Toivottavasti huomattavasti vähemmän.

Vihreän maan teleportti

Vihreän maan teleportti

Kaksi ruutua, kaksi maisemaa.

Kaksi ruutua, kaksi maisemaa.

Ilta laskeutuu suurkaupungin ylle, kahvilan lämpimänoranssit pikkulamput sytytetään ja ikkunan toisella puolella joku kiiruhtaa vihanneskaupan kautta kotiinsa ottamaan vastaan alkavaa viikonloppua. Minä nakuttelen tekstin loppuun, tyhjennän kupposen, tungen sinisen sielunkumppanin laukun uumeniin ja viiletän suurkaupungin kadulle, kymmenien tuhansien muiden kotiinpalaajien joukkoon. Kotona tungen merikanan uuniin ja otan selvää vieläkö se kotkottaa.

(Myöhempi huomio: merikana onkin eräänlainen hai! Valmistan sen sitruunalla, purjo- ja punasipulilla, tomaatilla, mustapippurilla, soijalla ja kermalla. Ja sitten tungen uuniin. Selviän ateriasta elossa ja saatan ostaa merikanan uudemmankin kerran. )

Kun pysähdyn, käyn

Kun pysähdyn, käyn

kahvilla

kahvilla

kahvilla

kahvilla

kahvilla

kahvilla

kahvilla

kahvilla

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
Jätä kommentti

2 kommenttia

  1. iive

     /  22 maaliskuun, 2014

    Voi, kuinka veli voikaan olla jo kolmekymppinen? Minulle yhä edelleen se pieni vaalea nassikka eikä mikään aikuinen mies 🙂
    Toivon, että Argentiina päästää sut vielä takaisin tänne, ikävä sisko ❤

    Vastaus
    • Elä muuta sano! Kuin vierivät vuodet vauhdikkaasti. Kyllä mie täältä vielä Suomeudun, kunhan saan tarpeekseni ulkomaalaisena olemisesta 🙂 Toivottavasti joku päivä syödään jätskit ja päivitetään kuulumiset esim. Varkauden torilla!

      Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: